Katsoin viime viikolla Mansikkapaikkaa, jossa oli vieraana Aarre Elo.  Jutun loppuvaiheessa häneltä kysyttiin, milloin hän on nykyään onnellisimmillaan. Hän vastasi, että tärkein kaikista asioista on perhe. Hän on onnellisimmllaan, kun tietää että perheellä on kaikki hyvin. Oli muitakin tärkeitä asioisa tietenkin, mutta tämä oli tärkein. Huomasin, että niinhän se on omalla kohdallanikin. Olisin tosi onnellinen, jos tulisi hetki, jolloin tietäisin, että nyt lasteni perheillä - kaikilla kolmella sukupolvella - on kaikki asiat hyvin. Tiedän kyllä, että kaikki ovat terveitä, kaikilla työhön pystyvillä on töitä eikä kellään ole suoranaista hätää.  Johan siitä pitäisi olla onnellinen. Silti  hätäilen...  Maailmassa on kuitenkin niin paljon  monenlaisia vaikeuksia, talousvaikeuksia, ihmissuhdeongelmia ym. 

Sain omat lapseni nuorena 20 ja 21 v.   enkä varmaankaan ollut  kypsä äidiksi. Nyt olen iloinen ja onnellinen siitä, että tyttäreni ja neljä lapsenlastani, joilla jo on lapsia, ovat kaikki sisäistäneet, että heidän tärkein tehtävänsä on antaa lapsille hyvä ja turvallinen lapsuus. Kaikki hoitavat pienokaisiaan niin hellästi,  huolehtivasti ja rakastaen, että sitä on ilo katsoa.

Eilen olin Hannan Party lite-kutsuilla. Oli vaihtelua isomummon  tavata nuoria perheenäitejä ja todeta, että Hannalla on kivoja ystäviä.  Sorruin tietysti tekemään pari ostosta.  Ehkä joululahjaksi jollekin läheiselle. Omat hyllyt ovat jo niin täynnä kaikenlaista muistoesinettä, ettei kotiin enää uutta sovi. On niin vaikeaa heittää saatuja lahjoja pois.  Jotain on tullut jaettua   jo niinkuin perintönä ennakkoon.