Eilisiin mietteisiini jatkan vielä.  Oma perhe on varmasti useimpien iso- ja isoisovanhempien sydämen asia. Ajatella, jos meillä 75- - 80- vuotiailla ei olisi ketään. Kävisimme ehkä teatterissa, kenties matkustelisimme, ja voisimme tietenkin elää ihan hyvää elämää,  mutta meillä ei olisi käsitystä pienten lasten ihanuudesta,  ihmeellisyydestä ja muusta. Nyt olemme jo kahteen kertaan saaneet seurata lasten kehitystä aikuisiksi, nuoruuden iloja ja ongelmiakin.  Jos tässä terveyttä riittää, voimme nähdä vielä kolmannen sukupolven käyvän koulua. Vanhin lapsenlapsenlapsemme onkin jo toisella luokalla.  Ilman lapsia olisimme varmasti tietämättömiä nykypäivän arjesta lapsiperheissä  emmekä ymmärtäisi montaa asiaa.  Ihanaa, että meillä on heidät. Heidän tuntemisensa auttaa meitä ymmärtämään tapaamiamme toistenkin lapsia ja nuoria. Kuilua ikäpolvien välille ei ole päässyt syntymään.