Kun olin lapsi ja nuori, oli itsestään selvää, että kun mentiin avioon, se oli sitoumus loppuelämäksi. Ei tullut mieleenkään, että isä ja äiti voisivat erota. Eivät he eronneetkaan enkä muista tuttavapiiristämme silloin yhtään avioeroa.  Siinä mielessä maailma, niinkuin monessa muussakin mielessä,  on kokenut täydellisen muutoksen. Hämmentävää on tuo uusperheiden paljous.  Hämmentävää on myös katsoa noita parinhakemispalstoja lehdestä. Seitsemänkymppisetkin siellä etsivät vielä kumppania, kuka salaista, kuka tostarkoituksella. Ymmärrän, että ihminen voi ihastua ja rakastua uudelleen, kun joutuu tekemisiin jonkun miellyttävän persoonan kanssa.  Mutta että lehti-ilmoituksella hakemaan... Miten ihmiset eivät enää viihdy yksin. Voi yksinkin elää täyttä elämää. Ja onhan useimmilla kuitenkin perhettä, kenties vielä vanhemmat, lapsia, lapsenlapsia, ystäviä....