Sateinen syyspäivä. Aamulla maa valkoisena märästä lumesta. Päivän aikana taas lumi on hävinnyt. Luin kirjaa "Selevee sannoo", jossa 27 kirjoittajaa kuvaa savolaista elämää 1900-luvun alusta alkaen. Kuopiolainen kauppias Hilja Larismaa on kertonut oman elämäntarinansa. Hän oli syntynyt 1909,  niinpä hänen kertomuksensa alkaessa lapsuudesta  ja päättyessä suunnilleen hänen 90-vuotispäiviinsä 1999 tulee jutusta ajallisesti aika kattava.  Lainaan hänen sanojaan loppuyhteenvedosta: "Sanotaan, että muisti katoaa iän karttuessa. Tiedemiehet väittävät, että ihmisen aivot ovat ihmeellinen ja täydellinen laite. Ne varastoivat kaiken sen mitä eläesssämme näemme ja kuulemme. Kuitenkin unohdamme suuren osan. Mutta yllättäen pulpahtaa asia esiin, jo aikoja tapahtunut, jonka luulin unohtuneen. Kun nuo muistikuvat nousevat esiin, silloin on pakko pysähtyä niiden ääreen."  Uskon, että tiedemiehet ovat oikeassa. Tätähän minulle on viime aikoina alkanut tapahtua entistä enemmän.