Meitä pari vuotta nuoremmat naapurimme ovat viettäneet ainakin kolme talvea Espanjassa. Tänä vuonna he myöhästivät sinne muuttoaan käydäkseen Suomesta käsin rouvan pojan ja tämän kihlatun luona Brasiliassa Fortalezassa. Viipyivät siellä viisi viikkoa. Matka oli tietysti ollut mielenkiintoinen. Tuleva miniä kuuluu ilmeisesti  yläluokkaan. Asuvat kerrostalossa, joka on muurin ympäröimä. Portti pidetään lukittuna ja vartija huolehtii sen avaamisesta ja sulkemisesta. Ryöstöt ovat jokapäiväisiä. Jos pysähtyy punaisiin liikennevaloihin, voi käydä hullusti. Parempi ajaa punaisia päin, kuin jäädä odottelemaan, jos vierelle ajaa joku ja ampuu.  Miniällä  on kolme palvelijaa, jotka huolehtivat aterioista. siivouksesta ym. Miniä oli selittänyt, että palvelijat ovat onnellisia, kun heillä on työpaikka ja asunto.  Ei missään tapauksessa nainen voi yksin lähteä kävelemään rannalle, vaikka ilman rahakukkaroa lähtisikin.  Nyt naapurit lähtevät vielä kolmeksi kuukaudeksi Espanjaan ja tulevat kesäkuussa takaisin. Sanoivat, että Espanjassa voisi asua pysyvästi, mutta Brasiliassa ei olisi mitään järkeä.  Ilmeisesti tällainen turvattomuus ja hyväosaisten linnottautuminen omiin vartioituihin taloihinsa on maailmalla jo yleistä.  Kyllähän Suomessakin jo tapahtuu tunkeutumisia ihmisten koteihin.. Voi, voi.

Täällä pakkanen paukkuu, mutta kunista on. Hanget hohtavat puhtaina ja valoa riittää. Kodin pölyt alkavat pistää silmään. Vieraita pitäisi käydä useammin, niin olisi pakko pysyä ryhdissä. Kun ketään ei ole tulossa, ajattelee helposti, että kyllähän tää meille kelpaa.  Pikkuvauvaa ei ole vielä tuotu meille käymään. Hyvin kuulemma jakselee ja paino lisääntyy, niin että hyvää maitoa varmasti saa. Vanhoja luokkatovereita oli taas koolla viime viikolla. Joensuusta oli yksi kirjastonhoitajana elämäntyönsä tehnyt "tyttö", niinkuin me yhä sanomme, muuttanut takaisin kotikaupunkiinsa Kuopioon. Hän oli tästä pienestä joukosta ainoa, joka on aina ollut terve, eikä tarvitse pillerin pilleriä.  Emme siis tällä kertaa puhuneet lainkaan statineista emmekä verenpainelääkkeistä.  Kiva on aina tavata, joka kerta nousee puheenaiheeksi jonkun 50-luvun opettajan persoona ja yleensä jotain sen ajan yhteisistä kokemuksista.