Huh, -30 astetta klo 8 aamulla. Tämä mummo on onnellinen, kun ei ole pakko lähteä minnekkään. Ihmettelen, miten 14-15 vuotta sitten saatoin tällaisellla säällä lähteä klo 7 kävelemään 5,5 kilometriä töihin. Kasvoissa oli suojaamista ja polven seutua ja reisiä kylmäsi välillä, mutta ei muuten paleltanut. Nyt olin vähällä kirjoittaa "palentaa". Niin sanottiin lapsuudessani Karjalan Kannaksella Kaukolassa. Tästä tulikin aasinsilta eiliseen TV-dokumenttiin "Unelmana Karjala". Siinä oltiin venäläisten asuttamalla Kurkijoella ja välillä näytettiin mustavalkoista kuvaa vanhasta Kurkijoesta. Kaukolasta sinne on arvioni mukaan vain 20-30 km, jos sitäkään. Maisema siis kovin tutun näköistä. Haikealta taas tuntui. 

Ohjelman jälkeen aloin selailla Eeva Kilven kirjaa "Rajattomuuden aika". Eeva on kotoisin Hiitolasta, joka sekin on varsin lähellä Kaukolaa. Kirjassa sattui silmiini juttu, jossa Eeva kertoo lapsuutensa koulusta ja episodista, josta on koko elämänsä ajan tuntenut syyllisyyttä. Hän oli mitään ajattelematta saanut toisen tytön syyksi pikku tottelemattomuuden, joka itse asiassa oli hänen omansa. Toinen tyttö sai arestia. Minulla on vähän saman tapainen juttu tunnustettavana. En ole aikaisemmin sitä kertonut kenellekään. Tämä ei kylläkään tapahtunut koulussa, koulutalossa kylläkin, koska asuimme koululla. Meillä oli kotiapulainen, Ilma nimeltään. Hän oli silloin ehkä jotain 16-17 vuotias ja minä 7-8, koska tämä tapahtui sotien välillä Kaukolassa. Ilma  oli ihan hyvä tyttö, hän teki taloustyöt ja hoiti myös lapsia. Veljeni Olli oli silloin 3-4 vuotias. Ilma ei ollut mitenkään lapsiystävällinen ja paljonhan hänellä oli muuta tekemistä kuin olla lasten kanssa. Minua ärsytti hänen juroutensa. Muistan kerrankin, kun olimme perunankylvössä hänen sanoneen, että pellolta joutaisi kyllä kaksi kakaraa pois, vahinkoa vaan tekevät. Kakara-sanasta en ole  varma, mutta ainakin sävy oli sellainen.  Sitten kerran sain päähäni ruveta luettelemaan kaikkia Ilan vikoja äidille Ilman kuullen. Silmiini sattui Ilman villatakin hihat, joita oli jatkettu, kun ne olivat käyneet lyhyeksi.  Näen vieläkin silmissäni, milta hihat näyttivät.  Keksin, että jatkamiseen oli käytetty MEIDÄN villalankaa  . Ilma väitti vastaan, mutta pysyin kannassani. Miksiköhän äiti ei keskeyttänyt minun höpötystäni, vaan antoi minun puhua.  Vaikka Ilma olisi sen langan ottanutkin, eihän se olisi haitannut yhtään mitään.  Mutta Ilma suuttui minun puheistani ja sanoi, ettei enää halua olla meillä. Ihan tyynesti äiti hyväksyi hänen päätöksensä eikä torunut minua.  En muista, mistä kaikesta muusta syytin Ilmaa, varmaan  muita juttujakin ihan vain keksin, mutta tämä lanka-asia jäi mieleen .  Niin Ilma lähti meiltä ja seuraavaksi apulaiseksi tuli Eeva, joka oli ollut Amerikassa. Hän moitti koko ajan vaatimattomia olojamme. Hänhän oli Amerikassa nähnyt vähän muunlaista huushollia.  Tätä  Ilman asiaa olen hävennyt monta kertaa. On sitten toinenkin tunnustettava juttu, mutta kerron sen joskus myöhemmin.