Ihmeellisen kaunis ja lämmin päivä tänäänkin, vaikka ennustettiin jo viilenevää. Tuuli sopivasti, ihanat valkeat pilvet liukuivat taivaalla. Puut ja nurmikko olivat vehmaan vihreät, nurmikolla tosin ja pudonneita keltaisia lehtiä. Olisin voinut istua tuntikausia vain katsellen ja nauttien näkymistä. Järvi sininen, krassit runsaskukkaisena parhaimmillaan. Linnut jo parveilevat  ja taitavat olla  osa jo muuttomatkalla. Haikealta tuntuu kun ajattelee että ohi kesä alkaa olla. Sitä alkaa koko ajan pikku hiljaa ottaa kesästä jäähyväisiä ja yrittää tallentaa tunteita ja tunnelmia. Ohran sänki ei kimaltele auringossa niin kuin ennen. Näyttää, että viljan seassa on kasvanut paljon rikkaruohoa, onkohan se juolavehnää. Vihreä valtaa tilan eikä sänki nyt näytä kultaiselta. Toissailtana sänkipellot olivat täynnä muuttomatkalla olevia rantasipejä, taivaanvuohia ja muitakin lintuja tuhansittain. Näkymä oli uskomaton. Olli sanoi lukeneensa, että nämä linnut lentävät  yhdessä etelään. Päivällä näin isoja parvia ja hienoja muodostelmia järven yllä aika lähella pintaa. Muodostelmat muuttivat muotoaan kuin säännönmukaisesti. Se oli kuin kuvitettua musiikkia.