Tämän päivän Hesarissa Vesa Karonen kertoo Vesa Heikkisen ja Harri Mantilan kirjasta "Kielemme kohtalo". Siinä kieliherrat jo rauhoittelevat hermostuneita kansalaisia, jotka jo pelkäävät englannin kielen valtaavan maan. " Kyllä suomen kieli pinnalla pysyy" on otsikko. Olen samaa mieltä. Suomen kieltä puhuu monta miljoonaa ihmistä.  Ymmärrän kyllä, että jotkut firmat ottavat englanninkielisen nimen, varsinkin jos he käyvät kauppaa ulkomaille. Mutta sitä en ymmärrä, että Tampereen yliopistollisen sairaalan aivoverenkiertohäiriöyksikön nimenä on kai välillä jo ollut Stroke unit. Eivätköhän potilaat kuitenkin ole ainakin 98- prosenttisesti suomalaisia.   Minusta olisi kaikkein tärkeintä, että yleiskieltä ei päästettäisi kovin alatyyliseksi. Miksi suomalaisissa näytelmissä viljellään niin kamalaa kieltä. Voisihan tuskaa, raivoa, kiukkua, halveksuntaa  ym. osoittaa muutenkin kuin kaiken maailman inhottavilla sanoilla. Tiedän, että sillä tavalla varmasti puhutaan oikeassa elämässä tietyllä tasolla.. Mutta tarvitseeko sitä lapsille ja nuorille ihan kädestä pitäen telkkarissa opettaa. Otetaan nyt esimerkiksi miedommasta päästä sana " perse". Minusta se on aina kuulunut rumien sanojen joukkoon. Ymmärrän vielä, jos jotkut ukot kertovat toisilleen kaatuneensa jossain perseelleen. Ja joku asia on mennyt "ihan perseelleen". Mutta nuorilla tytöilläkin on nykyään perse ja kerran näin kun tunnettua, kaunista ja ihanaa oopperalaulajatarta haastateltiin telkkarissa. Hänkin kertoi jossain yhteydessä kaatuneensa perseelleen ja siinä taisi sitten murtua rannekin tai jotain. Minusta oli ihan uskomatonta, että hänen suustaan tuli se sana.  Ilmeisesti se on jo vakiintunut hyväksytyksi sanaksi ihan sivistyneeseen puhekieleen...   

Muuten englannin kieleen mennäkseni olen huomannut, että puhekielessä oiotaan mutkia suoriksi ja sanotaan niin kuin on nopeampi ja helpompi tapa sanoa. Ei tavallinen ihminen sano "she did not tell, that she was pregnant", hän sanoo "she never told me, that she was pregnant".  Saksan kielestä minulle ei ole vielä selvinnyt, miksi he eivät käytä juuri ollenkaan imperfektiä vaan perfektiä.  Onko heidän yksinkertaisesti vain helpompi muistaa verbin viimeinen taivutusmuoto epäsäännöllisistä verbeistä.  Suomessa tuntuisi turhan juhlalliselta  korvata  imperfekti perfektillä. " Kun menin kauppaan näin  kaksi valtavan isoa koiraa. " Kun olen mennyt kauppaan, olen matkalla nähnyt kaksi isoa koiraa" ......