On ollut kivoja päiviä. Torstaina hammaslääkärissä käynnin jälkeen tapasin ent. työtoverini L:n, joka oli löytänyt kivan pienen kahvila Kanelin Kauppakadulta. Sinne menimme ja se osoittautuikin miellyttäväksi paikaksi, jossa oli esillä kaikenlaista vanhaa esineistöä.  Rauhaisia sopukoita, joissa on hyvä jutella. Ihania leivonnaisia tarjolla. Voin suositella metsäsienipiiirasta, jonka valitsin, mukaan tuli salaatti.  Paljon oli juteltavaa, kun emme olleet aikoihin tavanneet. Perjantai-illan positiivinen kokemus oli "About Schmidt"-elokuva Jack Nicholsonin loistavine näyttelijäntöineen. Minusta käsikirjoituskin oli tosi hyvä ja meno rauhallisesti etenevä - juuri ikäisilleni sopiva vauhti. Kaiken lisäksi se oli samalla opetuselokuva. Työ- ja perhe-elämän kiireisessäkin vauhdissa pitäisi pitää huoli yhteydenpidosta ystäviin, niin että verkosto pysyy pystyssä eikä eläkkeelle jäätyä huomaa olevansa aivan yksin.  Tämähän on tietysti paljon puhuttukin tosiasia, mutta koko maailmassa on varmasti miljoonia samanlaisia "tapauksia" kuin Warren Schmidt.

Sitten lauantai-iltana oli viikon huippukohta. Minut oli kutsuttu mielestäni kaupungin parhaaseen ravintolaan syömään.  Maistoin muuten eka kertaa kampasimpukkaa. Kokemus oli uusi, muttei mitenkään järisyttävä. Oli muitakin uusia makula ja jälkiruoka oli ihana. Parasta oli kuitenkin rauhallinen juttelu nuorten kanssa, joilla niin usein on kiire eikä rauhaa ja aikaa sellaiseen ole.

Sunnuntaina sitten ajo maalle, missä oli vielä valkoinen hanki, vaikka aurinko paistoi kuumasti mökin seinustalle. Oli ihana vain olla ja nauttia siitä, että siinä todella ollaan ja harakka taitaa jo hautoa munia pesässään ja kesä on tulossa.  Talvella jossain vaiheessa tuntui epävarmalta, pystytäänkö vielä mökkielämään. Nyt uskon, että saadaan vielä entisenlainen kesä.i