Aloitin tämän blogin syyskuussa 2010. Silloin halusin vain purkaa tuntemuksiani pääasiassa vanhenemisen oireita tarkkaillessa.  Ehkä myös jotain päiväkirjan pitämistä ajattelin. Mummonnurkka-nimen annoin siksi, että se luultavasti pysyisi aika huomaamattomana tässä kiireisessä maailmassa. Aikuisille lapsenlapsilleni en malttanut olla kertomatta. He ovatkin välillä pikku kommentteja tehneet.  Nyt yllättäen olen saanut positiivista palautetta ulkopuolelta ja kannustustusta mielipiteiden ja kokemusten jakamiseen. Tänään tulin tosi iloiseksi yhdestä kommentista "Elämänkoulua" juttuuni....

On ollut rauhaisia päiviä ja aikaa ajatella.  Eilen katsoimme Suomen Cup-hiihtoja Rukalta ja katsomme nytkin. Kun nuorena katsoi hiihtokisoja,  kaikki oli niin itsestään selvää. Oli selvää, että nuoret ihmiset olivat terveitä ja voimakkaita eikä heidän vauhtinsa tuntunut mitenkään ihmeelliseltä.  Nyt sitä katsoo ihaillen heidän sutjakoita vartaloitaan ja silloin kun heiltä kaikki sujuu hyvin, ihan voi tuntea, miten he nauttivat hiihtämisestä ja luistavasta kelistä. Voi myös kropassaan kuvitella, miten hyvältä heistä tuntuu esim. 30 km:n hiihdon jälkeen maaliintulo. Ja miten ihanalta heistä tuntuu illalla päästä lepäämään.  En muista, olenko jo aikaisemmin kertonut siitä, miten kaipaan työelämän aikaista iltaväsymystä. Oli ihana käydä nukkumaan, kun oli sekä fyysisesti että psyykkisesti sopivan väsynyt. Käytin siihen aikaan kävelyyn työhön ja takaisin yhteensä kaksi tuntia. Nyt ei fyysistä rasitusta tule tarpeeksi eikä psyykkistäkään.

Ajattelen myös sitä, miten erilaiset nuorten ihmisten ajatukset tulevaisuudesta varmasti ovat. Tulevaisuutta ja aikaa tuntuu olevan rajattomasti. Ehkä hekin näkevät vielä lastenlastenlapsensa niinkuin mekin nyt näemme... Vanhat ihmiset eivät uskalla tehdä kovin kauaskantoisia suunnitelmia. .. Sehän on ihan selvää, mutta tuntuu siltä, että meille maailma ei ole enää samalla tavalla avoin.