Otsikko on lainattu näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin kolumnista uusimmassa Eeva-lehdessä. Ihastuin siihen, että Björkam on löytänyt juuri oikeat sanat kuvaamaan surumieltä kesän taas luisuessa käsistä. "Miten usein olenkaan hämärän laskeutuessa tuntenut tuttavieni ja ystävieni mökeillä rintaa painavaa ahdistusta. Selittämätöntä surua siitä, että kesä on jotain tavoittamatonta, sanoo H-P B."  Ai että miehetkin voivat surra kesän lyhyyttä ja yleensä tuntea samalla tavalla kuin nainen...Ja F.E.sillanpäätäkin Björkman lainaa: Hurskaassa kurjuudessa Sillanpää on kirjoittanut  kesästä näin:"Ensin se juhannukseen asti hiipii toiveina multaisilla seinustoilla, mutta  ennen kuin se on toiveet täyttänyt, sisältyy siihen jo muiston väre".   Eli me ei voida olla koko ajan muistamatta, että kohta tämä loppuu.   Koko Björkmanin kolumni on tosi hyvä. Nyt pitää lukea aikaisemmistakin numeroista  hänen juttunsa uudelleen. Tähän kyllä ihastuin. Häpeä tunnustaa, mutta en tiennyt, että miehetkin ajattelevat tällaisia. Ilmeisesti he eivät vaan pue ajatuksiaan sanoiksi.

Pikku Lyylin kastejuhlassa 25.8.  oli isoisovanhemmillakin tilaisuus olla läsnä. Oli kiva ajaa poikki ( tai melkein poikki) kesäisen Suomen juhlapaikalle.  Siellä oli oikea lasten juhla, kun isosisko ja serkut yhtä lukuunottamatta olivat mukana juhlatamineissaan.  Kaunis ja konstailematon tilaisuus vailla kaikkea turhaa pönötystä.