Olen iloinen siitä, että Ulla-Lena Lundberg sai vuoden 2012 Finlandia-palkinnon. En ole vielä lukenut hänen romaaniaan "Jää", mutta kun tiedän sen ainakin jollakin tavalla olevan jatkoa "Marsipaanisotilaalle", johon aikanaan ihastuin kovasti, uskon että Jää on ainakin yhtä hyvä. Lundberg on suurenmoinen kertoja.  Hänen tekstiään on nautinnollista lukea.   Kun nyt ajattelen kirjoja, joita olen elämäni aikana lukenut, niin ainakin tällä hetkellä tuntuu, että suomalaisista kirjailijoista suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Väinö Linna.  "Tuntematon sotilas" ja "Täällä pohjantähden alla" ovat suorastaan nerokkaita kirjoja.  Miten Linna -  mies - on osannut päästä naisenkin pään sisään kuten esim. kertoessaan Koskelan Alman mielenliikkeistä ja kirkkoherranrouvan ajatuksista. Linna oli nero.  Mika Waltari pystyi samaan kuvatessaan "Appelsiininsiemenessä" nuoren naisen sielunelämää.  Toivoisin, että lapsenlapseillani olisi joskus aikaa ja mielenkiintoa lukea  Pohjantähti. Voi olla, että joku heistä on Tuntemattoman lukenutkin.  Pohjantähdestä nauttimiseen tarvitaan rauhaa. Voi olla, että se aukeaa vasta vanhemmalla iällä, kun kärsivällisyys on elämän koulussa lisääntynyt. Pohjantähti on myös Suomen historian oppitunti.