Olipa eilen TV:ssä  mahtava jakso luonto-ohjelmaa "Maapallo lintujen silmin". Neitokurkien pitkä muutto pois talven alta yli Himalajan Intiaan,  valtavat undulaattiparvet Australiassa ym.. Matkalla kohdatut vaarat ja saalistajat. Ehkä ensi lauantaina kerrotaan, millaisia kojeita, riippuliittimiä ja pikku lentokoneita on tarvittu, jotta on pystytty saamaan lähikuvaa määrätietoisesti ja häiriintymättä lentävistä kurjista ja hanhista. Aivan kuin kuvaa olisi ottanut vierellä lentävä toinen lintui... Tämä luonto-ohjelma ansaitsisi mielestäni kaikki mahdolliset palkinnot. Katson uudelleen, jos se on Areenassa.

Paljon on lintuja tässä ihan kotinurkilla Puijon helmassa. Taloa vastapäätä on rinne, jossa on nuorta puustoa, läpikulkevan sähkölinjan vuoksi ei korkeita vanhoja puita.i. Kerrostalomme päädyssä on ikivanhoja kuusia. Lintujen konsertti alkaa aamuyöllä.ja taitaa jatkua koko päivän. Ehkä huonounisimmat eivät voi nukkua ikkunat avoinna.

Mökillä taas on toisenlainen linnusto - kuovit, lokit,  härkälintuperhe, pellolla töyhtöhyypät ja naakkojakin, joista ei oikein osaa tykätä. Tähän aikaan niitä näkyy vähemmän, mutta viljanpuintiaikaan niitä on paljon. Joutsenperhekin pesii aika lähellä lahdenpohjassa. Pikkulinnut vielä erikseen. Mutta hauskin seurattava on tällä hetkellä harakka, joka asuu Terijoen salavassa ainakin jo kolmatta kesää. Se on rakentanut pesän viisaasti salavan  oksistoon, niin että kun lehdet puhkeavat, pesää peittaa monta kerrosta puun tiheälehtisiä oksia. Isokokoinen pesä näkyy vain puun alle, jossa istuskelemme pöydän ääressä kahvilla. Harakka on siisti eikä yhtään kakkaa ole tippunut pöydälle eikä nurmikolle. Käyvätköhän harakat ulkona vessassa, vai miten ne toimivat. Nyt pesään kannetaan noin viiden minuutin väliajoin ruoka-annoksia. Mutta poikaset eivät vielä ääntele. Vai emmekö vain kuule....