Keittiömme ikkunan alla kasvaa vuosikymmeniä vanhoja kuusia, joiden latvat ulottuvat ainakin kymmenen metriä ylemmäs kolmikerroksisen kerrostalomme kattoa. Katselin aamiaispöydässä oravien kisailua kuusten oksilla. Jonkin näistä latvassa on ilmeisesti oravaperheen koti - isä, äiti ja ainakin neljä poikasta. "Pesä pienoinen oravalla" sanotaan laulussa. Mietin, ettei tuo perhe ainakaan pieneen pesään sovi nukkumaan. Nukkuvatkohan ne jokainen omalla oksallaan lähellä tukevaa runkoa... Ihmettelen myös, miten vanhaksi kuuset elävät ja miten ne yhä kukkivat keväällä ja tekevät hedelmää. Latvoissa on käpyjä tosi tiheästi. Niin, luonnonläheisyys on yksi tämän talon sijainnin eduista, järvimaisema ja keväällä ikkunasta kuuluva puron solina,syksyn ruska-aika ja kevään kauneus.  "Poeka" vaan sanoo, että pitäs hankkiutua hissitaloon tai ainakin alas kolmannesta kerroksesta. Niinhän monet seniorit tekevätkin. Minusta kolmanteen kerrokseen nouseminen on hyvää liikuntaa. Tietysti jos joskus siihen ei enää pysty, niin asia on toinen. Jospa meidät joku sitten siirtää jonnekin. Siirretäänhän pianoja ja muita raskaita huonekalujakin kolmannesta kerroksesta, mitä sit tämmöiset vähän yli 70 kiloiset.... Niin että ainakin toistaiseksi tässä pysytään.