Kahdenkymmenen asteen lämpötilat tulivat liian aikaisin. Niinhän on käynyt monesti, että kun on jo siirrytty kevätasuihin,  joudutaankin taas etsinään villapaitoja takaisin. Niin nytkin.

Joku huomautti, että olen kirjoittanut blogiini entistä harvemmin. Vastasin, että kyllä minä taas kirjoitan, kunhan ärsyynnyn tarpeeksi jostain,  Nyt en oikeastaan ole ärsyyntynyt, vaan pelkästään harmistunut siihen, että nykyään esineet ovat omituisesti alkaneet hävitä. Meitä kun on kaksi "hävittäjää", niin etsittävää riittää. Nyt on kateissa metrinmitta, joka on melko iso mötikkä ja on siinä muistaakseni joku huomiovärikin, jotta pitäis sattua silmään. Käsittämätönta, toistelemme.

Kävimme tänään terveyskeskuksen laboratoriossa Marevan-kokeessa. Odotushuone oli täynnä ihmisiä, seisomapaikoillakin oli ihmisiä. Ajattelin, että tämähän onkin meille mummoille ja ukeille viikon jännittävin tapahtuma - seurata numerotaulua ja odottaa vuoroaan, vitsi vitsi. Taisi 60 odottajaa olla ennen meitä.

Nyt minulla on uusi tietokone ja tässä onkin vähän opettelemista, kun ohjelma on  erilainen kuin entisessä. Mutta onneksi on hiiri ja näppäimistö samanlainen kuin ennenkin. Mutta täytyy sanoa, että ostamatta olisi kone jäänyt, jos valitsemisesta  olisi pitänyt yksin selviytyä. Onneksi oli it-luottohenkilöni käymässä ja auttamassa ostossa sekä asentamassa koneen käyttökuntoon. Kiitos vieläkin, MW!