Olen savolaistunut karjalainen ja jokapäiväisessä sanavarastossani ei ole enää lapsuudenkodissani käytettyjä sanoja. Sitten kun kuulee yllättäen jonkun lapsuudesta tutun sanan, se tuo mukanaan muitakin sanoja ja tietysti muistot' Äskettäin tuli radiosta ohjelma, jonne ihmiset saivat soittaa ja kertoa mielikirjoistaan ja -kirjailijoista. Kaakkois-Suomesta oleva naishenkilö mainitsi jonkun kirjan. jota ei ollut vielä ehtinyt lukea. Hän sanoi:" tuossa se pöydällä varttuu". Täällä päin ei varttua sanaa käytetä odottaa-merkityksessä ja mielestäni Karjalan kannaksella taas ei odottaa sanaa käytetty. Tämä nyt ei tietysti ole sataprosenttisen varmaa - voihan olla että en sitä muista. "Äiti, äiti, vartu minnuu", ja vauvan odottaminenkin oli varttumista - "häähä varttuu esikoistaan"... Luulen, että ainakaan lapsenlapseni eivät tunne tätä sanaa muuten kuin kasvamisen merkityksessä. Olisipa kiva kuulla vielä jonkun sanovan: "hyöhä passaat häntä ku lammijjumalaa".  60-70 vuoden aikana olen kerran kuullut Lammin jumala sanan ja silloin sanojana oli rajakarjalainen tyttö. Monta muutakin isän käyttämää ilmaisua tuli mieleen.

Olen ollut pienen tapaturman jälkeen vähän kurjassa kunnossa. Nyt meitä on kaksi selkä-lonkkavaivaista eikä iltapäivällä enää "taho saaha oltua". Taitaa olla niin, että OLEMINEN pelkästään on täyttä työtä meille. Harmittaa.

.