Vai mikä onkaan nimitys 60-vuotisyo:lle. Viime lauantaina tapasimme, 15 oli paikalla, muutamalla miehensä mukana. Miehet seurustelivat keskenään, kaikki olivat toisilleen  ennestään tuttuja.  Kaikki huolet unohtuivat sinä päivänä. Oli niin ihana tavata tytöt neljän vuoden tauon jälkeen. Tuntuu, että nämä kokoukset ovat vuosi vuodelta tulleet tärkeämmäksi. Osa tytöistä on tuntenut toisensa lähes 70 vuotta. Aloitimmehan koulunkäynnin jo 1946  9-vuotisessa tyttölyseossa, itse tosin eka vuoden Kotkassa. Välillä luokkia jaettiin kahtia ja yhdisteltiin eri tavoilla, mutta lukiovuodet tämä ryhmä oli samaa luokkaa. Ja uhallakin totean, että  kaikki me olemme säilyneet niin hyvin, että ei meitä ikäiseksemme uskoisi. Eri puolilta Suomea tytöt matkustivat  taas entiseen kotikaupunkiinsa onnellisina, että näkivät sen kauniissa kevätsäässä. Joimme, söimme Top Chefin laittaman ihanan lounaan ja sovimme tapaavamme samassa paikassa tasan kahden vuoden kuluttua. "Suahan tiijä", sanovat savolaiset....

Olen jo siirtynyt arkeen, mutta monta puhelua on vielä puhuttu tyttöjen kanssa ja jatkettu keskenjääneitä juttuja. Ei olisi 1955 uskonut, että ystävyydet säilyvät koko elämän ja yhteydet ovat vielä tallella 60 vuoden kuluttua.