Pitkän vaitiolon jälkeen mummo yrittää nyt come backia, piristäytyä ja miettiä. vieläkö löytyy jotain pohdittavaa. Mummo on jäänyt yksin, kokenut puolison menetyksen. Se aihe on vielä liian kipeä pureskeltavaksi. Pitäydyn siksi  vain havaintoihin maailman muuttumisesta niin monella tapaa.  Ei ole pitkää aikaa siitä, kun tunsimme elävämme turvallisessa lintukodossa, jossa tasa-arvo ja kohtuullinen oikeudenmukaisuus vallitsivat. Nyt ei enää tunnu siltä. Luottamus päättäjiin heikentyy koko ajan.   Eurooppa on sekaisin ja terrori-iskut seuraavat toistaan. Mummolle ainakin on jäänyt epäselväksi, mitä terroristit haluavat. Onko heillä pelon ja kauhun  levittämisen lisäksi joku muukin konkreettinen tavoite.

Aika on kiitänyt ja mummon lapsenlapsenlapset ovat pian jo kaikki koulussa. Heidän vanhempansa ahertavat kukin töissään ja iltaisin on sitten lasten ja omienkin harrastusten vuoro. Tuntuu, että oma sukupolveni ei ole elänyt noin kiivastahtista elämää.  Kun lapset ovat menneet kouluun, heille on avautunut uusi maailma. Onneksi sentään välillä mummokin pääsee tapaamaan koululaisia ja pienempiä ja ihmettelemään kasvun ja kehityksen vauhtia. On ihmeellistä, miten laaja sanavarasto voi kolmivuotiaalla lapsella jo olla.  

Mummo yrittää nyt pysyä kunnossa, hoitaa omaa terveyttään ulkoilemalla jonkin verran aikaisempaa enemmän, vähentämällä käsitöitä, lukemalla js lisäämällä aivojen työtä kryptoilla  ja ristikoitten ratkomisella. Ja kyllä TV;stakin löytyy hyviä ohjelmia, kun osaa valita. Haluan pärjätä vielä pitkään ilman mitään kotiapua. Mutta ikkunoitten pesun otan mielelläni vastaan tietyltä nelikymppiseltä läheiseltä. Kerran vuodessa riittää omien huoneenpuoleisten .osien pesun lisäksi.  Sähköpostit,  puhelinyhteydet ja vanhojen ystävien tapaaminen ovat myös tärkeitä.