Tapasin eilen kotikyläni tytön (nyt 88-vuotiaan) Eevan, jonka koti oli vain n. kilometrin päässä omastani Kaukolan pitäjässä  Kannaksella. Emme olleet tavanneet lapsuuden jälkeen. Hän on minua muutaman vuoden vanhempi ja ehkä sen vuoksi hän muisti enemmän naapureitamme kuin minä.  Hän oli ollut äitini oppilaana, mutta ei enää ollut koulussa, kun minä aloitin. Paljon riitti puhuttavaa,, olihan reissattu evakkona Länsi- ja Etelä-Suomessa ja sitten päädytty Savoon,  Yhteisistä leikeiatä siellä kotitanhuvilla ei muistoja ole, ikäeäro siihen on varmaan syynä.

Onkin vierähtänyt pari viikkoa edellisistä merkinnöistä. On ollut ihania kevätpäiviä ja ihmiset ovat jo heittäytyneet kesään. shortseihin  ja muihin hellevaatteisiin. Television katselu alkaa jäädä vähiin, Seuraan vielä sunnuntaisin Supertähtiä Kaliforniassa. Se on ollut ihan kiva ohjelma, kun vain kestää tiheät mainoskatkot.  Ovathan kaikki heistä tähdistä antaneet runsaasti ainakin lyhyitä haastatteluja jo vuosien ajan ja tuntuvat kaikki tutuilta. On kuitenkin ihan eri asia kuulla heidän kertomuksiaan toinen toisilleen. Kaikki ovat rehellisiä ja avoimia. Kenenkään ei tarvitse vetää mitään roolia, ovat ihan omia itsejään. Symppiksiä jokainen.