Torilla on taas iloa ja elämää verrattuna remonttikesien ankeuteen,  Ulkoilmakahviloita on useita ja kaikissa näyttää kauniina kesäpäivänä olevan asiakkaita pöydät täynnä.  Muikkuja paistetaan, vielä paistolämpimiä kalakukkoja on saatavana, runsaasti hedelmiä ja vihanneksia kuten ennenkin. Tuntuu, että kuopiolaiset ovat jotenkin avautuneempia kuin joskus menneinä vuosina.  Pöydissä ennestään toisilleen  vieraatkin alkavat jutustella ja pohtia asioita.  Olen tosi ylpeä kotikaupunkini keskustasta, sen kävelykaduista, siisteydestä, kaupungintalon edustan hienosta kukkaloistosta ja torin  ympäri riippuvista kukka-amppeleista. Olikin hyvä, että luokkatoveriemme 62-vuotistapaamisen päivänä 16.6. sattui olemaan yksi kauniista päivistä. Saivat helsinkiläiset, espoolaiset, valkeakoskelainen ja jyväskyläläinen nähdä entisen kotikaupunkinsa edustuskunnossa.  Nyt tihennämme tapaamisväliä vuoteen. Me Kuopiossa asuvat tapaamme parin kuukauden vääliajoin. Kesätapahtumista ei todellakaan ole puutettan.  Aina on tarjolla jotain kivaa - "mummoillekin" sopivaa.