Tulipa mummolle hätä ilmottautua vielä kirjoittelun jatkajaksi. Mummo on ollut näissä asioissa saamaton. On  ollut suruja ja murheita,  jotka tehneet mielen matalaksi.Yritän pian uudestaan ja jatkan "vanhan naisen lokikirjaa". Ehkä vielä tänään, ehkä huomenna.

Viimeisenä pisarana kurjuuteeni tuli muutama päivä sitten, kun kaaduin kaupungin leveimmällä jalkakäytävällä, mentyäni liian lähelle reunakiveystä ihaillessani uusia istutuksia enkä katsonut jalkoihini, törmäsin jotenkin kiveykseen ja menetin tasapainoni kävelyvauhdissa ja kaaduin sananmukaisesti nenälleni. Pahaa jälkeähän siinä tuli. Sain ensiapua kukkia istuttamassa olleilta puutarhureilta ja marssin suoraan terveyskeskukseen putsattavaksi ja paikattavaksi. Onneksi ei luita murtunut, mutta naama on mustelmilla. Ei tee mieli lähteä ulos herättämään huomiota.

Kuluneena viikkona luonani on vieraillut lapsenlapseni perhe  Inkoosta. Se on virkistänyt mieltä monin tavoin. Konmarin hengessä toimi S kuin myrskytuuli ja sai raivattua täysiin kaappeihini runsaasti tilaa kuljettamalla tavaraa kierrätykseen ja  jätteisiin. Hänen miehensä taas teki tietokoneeni huollon ja päivitykset. Tällainen apu on totisesti suuriarvoista.