Monta viikkoa kestäneen tukalan helteen jälkeen tuli vihdoin vähän helpotusta. Eilen olikin vielä 33 astetta varjossa.ja hiki virtasi, vaikka olisi istunut mitään tekemättä. Kuuden aikaan aamulla ulkomittari näytti 18 astetta ja tuntui hyvältä, kun parvekkeen ovi ja kaikki mahdolliset ikkunat olivat auki. Oli sentään pari astetta viileämpää kuin muina aamuina.  Mutta ei,  ilo oli ennenaikainen. Nyt kello 14,20 on taas 28 astetta varjossa ja täytyy taas mennä viileään suihkuun. Ukkonen jyrisee kauempana, taitaa tulla tänne päin. Jospa sitten viilenisi.

Sisällä istuessani hellettä paossa olen kuitenkin voinut nauttia kesästä katsellen ikkunasta ja parvekkeelta sinistä järveä, komeita kuusia ja kahisevia lehtipuita.  Yksinäinen haapa kasvaa koivujen vieressä. Mietin, montakohan sataa tai tuhatta vuotta sitten joku on hoksannut verrata säikähtäneen lapsen vapinaa haapaan - "vapisee kuin haavan  lehti". On todella ollut aikaa ajatella. kun mitään ei jaksa tehdä. Kun ottaa muutaman askeleen ulkona, olo alkaa heti tuntua pahalta ja sietämättömältä,

Olen monesti aikaisemminkin ihmetellyt, miten jostain aivojen varastoista pulpahtaa suuhun joku sana ilman miiään asiayhteyttä siihen. Tänään sana oli  "Tussilago farfara". Tajusin heti, että se on jonkin kukan tieteellinen nimi. En sitä muistanut, että leskenlehtihän se on, siis ihan oikea kukka minulle.