Vaikka  en olekkaan säännöllisesti pitänyt päiväkirjaa työelämäni viimeistä vuotta lukuunottamatta, jotain sentään on tullut joskus pantua ylös.  Vanhoja papereita kaivellessa löytyi toinenkin pikku juttu.  Tammikuussa 1985 olimme Madeiralla lomalla ja silloin olen kirjoittanut pikku jutun "Ilta Funchalissa 25.1.85. " Varmaankin joku perheestäni luki tämän silloin, mutta perheeni on kasvanut näinä 35 vuotena aika paljon eli yli 20:ksi. kun kaikki neljä sukupolvea otetaan mukaan. Joten heille tai kenelle tahansa Madeiran kävijälle:

Arsenio`s restaurant.  In the old part of town, where you can have lunch or dinner and listen to Fado singing

Päivä oli ollut säteilevä - aurinko paistanut pilvettömältä taivaalta ja meri sädehtinyt melkein tyynenä. Ryhmä suomalaisia oli lähtenyt kotiin istututtuaan aivan viime minuutteihin ennen bussin lähtöä hotelli Florasolin uima-altaallla imemässä itseensä kaikki mahdolliset auringonsäteet. Olimme itsekin saaneet aurinkoa miltei kestokyvyn rajoille ja kävelleet sitten rannalla katselemassa rauhallisia maininkeja ja veneensä äärellä pikkukaloja grillaavia portugalllaisia kalastajia. He tervehtivät meitä ystävällisesti ja jos vaan olisimme laskeutuneet rantatörmältä heidän luokseen vedenrajaan, olisimme ehkä saaneet maistiaisia.

Hotellihuoneessa oli valtava kimppu mimosan kukkia ja tuoksui madeiiraviiniltä. Meille oli kerrottu, että fadoa voisi kuulla ravintoloissa vanhassa kaupunginosassa. Siispä lähdemme sinne. Ajamme läpi kaupungin, jonka kymmenet tuhannet valopisteet loistavat vuorten riinteiltä. Funchal on kaunis päivällä, mutta unohtumaton myös iltavalaistuksessa. Arsenio´s löytyy läheltä satamaa ja sisäänkäynti vaikuttaa vähan "satamakapakkamaiselta", mutta sisällä voi rauhoittua. Arsenio´s on kodikas talo valtavime kurkihirsineenj jonka kannatinpylväissä roikkuu valtavia sipulinippuja. Katossa riippuu iso kimppu vihreitä banaaneja ja ikkunoilla, joiden luukut on yöksi suljettu, on runsaasti hedelmiä.. Pöytiä on parikymmentä, valaistus hämärähkö. Arsenio - tai ainakin oletan hänen olevan Arsenioi itse - käyskentelee salissa valvoen kaiken sujumista. Tilaamme pippuripihvit.

Pitkään mustaan pukuun pukeutunut keski-ikäinen nainen tulee pienelle esiibtymislavalle ja alkaa laulaa fadoa kahden vanhan miehen kitarasäestyksellä. Laulut ovat kohtalonomaisia ja surumielisiä. Fadolaulajat ovat hyvin tarkkoja siitä, että yleisö kuuntelee hiiskahtamatta ja alkaa aplodeerata täsmälleen samalla hetkellä kun laulu loppuu, mieluummin aavistuksen ennen viimeistä säveltä. Tämä rouva ei kuitenkaan keskeytä lauluaan, vaikka nurkkapöydässä olevat turistit häiritsevät aika kovaäänisesti. Rouvan jälkeen laulaa pienikokoinen, tyypilliseltä portugeesiltä näyttävä mies. Hänkin laulaa hyvin. Tunnelma alkaa kohota. Viereisessä pöydässä istuva tanskalainen partaniekka painelee välillä kiivaasti otsaansa - onkohaan hänellä päänsärky.

Kun fadolaulajat ovat esiintyneet vielä toiseen otteeseen, viittaa Arsenio säestäjiä jäämään paikoilleen ja esiintymään piipahtaa keittiöstä keittäjä valkoisissa työvaatteissaan. Hään laulaa laulun, joka kovasti muistuttaa meidän "Pienenä tyttönä, pienenä tyttönä-lauluamme  ja tumma mies punaruutuisessa paidassa tahdittaa lyömäsoittimella "brinquinholla" . Siinä kansallispukuiset pienet nuket hyppivät ylös alas saaden aikaan helistyksen. Yleisö taputtaa mukana. Sitten tulee kokki korkeassa kokin hatussaan ja selviytyy laulustaan ihan mainiosti. He menevät jatkamaan töitään keittiöön ja myöhemmin näen keittäjän käyvän leikkaamassa rypäleen banaaneja katossa roikkuvasta kimpusta ilmeisesti meidän tilaamaamme jälkiruokaa varten.

Sitten alkaa Brazilian music:. kolme mustaa miestä soittaa kitaraa, vaalein heistä on mosambikilainen Artur Carloa Fernanz, hän on laulusolisti.

Ravintola on täynnä. On turistelja mutta enemmistö kuitenkin paikallisia, joista joillakin lapsiakin mukana, vaikka on jo mytöhä. Tuntuu, että etelämaalaiset osaavat enemmän nauttia hyvästä ruuasta kuin me suomalaiset. Ainakin he ruokailevat oikein rauhassa ja seurustelevat ruokapöydässä kiireettömästi. Artur Carlos alkaa laulaa samettisella äänellä Adios muchassos ja muita ikivihreitä. Luulenkohan väärin, kun ajattelen, että joku kykyjenetsijä vielä löytää Artur Carlosin ja hänestä tulee suuri tähti. Minusta hän on tosi ihana. Ravintolaylisökin on hänestä valtavan innostunut ja tunnelma on katossa.  Arsenio, joka on istunut keski-ikiäisen naisen ja nuoren tytön pöydässä, vie tytön  tanssilattialle. Tyttö on tumma ja kaunis ja hymyilee kauniisti valkoisina hohtavine hampaineen. Arsenion naama on pokerina, mutta uskon hänen nauttivan, kun kaikki katsovat heidän tanssiaan. Pohjoismaalainen turistipariskuntakin lähtee lattialle jakamaan yleisön huomiota. Näyttää kuin Artur Carlosia harmittaisi yleisön huomion kiintyminen muuhun kuin häneen. Hänkin nauttii kovasti esiintymisestä.. Hän käy vähän myöhemmin juttelemassa pöydissä. Häneltä itseltään kuulemme, että hän on Mosambikista. Kun kerromme, että aiomme pikapuoliin jo lähteä hotellille päivän oltua aika pitkän. hän kerttoo, että hänellä on vielä pitkä show kello 24, ja toivoo että jäisimme vielä. Mutta aurinko, meri ja pitkät kävelyt painoivat - emme enää jaksaneet.

 

Olisi kiva tietää, vieläkö Arsenio´s on Funchalissa ja vieläkö fadolaulajia on yleensä olemassa. Tämä oli toinen lomamme Madeiralla, emmekä ole sen jälkeen siellä käyneet.   Se oli kuitenkin yksi parhaista lomakohteistamme. Ei pelkkä turisteja varten rakennettu pyydys, vaan elävä kaupunki asukkaineen.