maanantai, 6. toukokuu 2019

Muisti

Nykyään puhutaan paljon muistisairauksista, jotka ilmeisesti ovat lisääntyneet. Niinpä me ikääntyneet huolestuneena tarkkailemme muistiamme ja monet pyrkivät terveyskeskuksen muistitesteihin. Lääkärit suosittelevat B 12-vitamiinin käyttöä ennaltaehkäisynä. Minäkin aloin pari vuotta sitten ottaa pillerin päivässä.  Sitten ilmaantui muita vaivoja, joihin lääkäri määräsi lääkkeitä, useita tabletteja päivässä. Silloin arvioin, että muistipillerit ovat kuitenkin vähemmän tärkeitä, enkä enää ottanut B 12:ta.   Kuitenkin joku aika sitten aloitin vitamiinin uudelleen. En alunperin ollut ollenkaan vakuuttunut, että B 12:sta olisi hyötyä, mutta olen nyt kuitenkin jatkanut pillerin päivässä ottamista. En ole mitenkään tarkkaillut, onko niillä jotain vaikutusta.  Mutta nyt on selvästi lisääntynyt muistilokeroista yht´äkkiä suuhuni pulpahtavien sanojen ilmaantuminen  ilman mitään asiayhteyttä tai muistelua, esim. Fredrik Barbarossa. En varmasti kuuteenkymmeneenviiteen vuoteen ole kuullut mitään Barbarossasta. Monta muuta vastaavaa sanaa, joita en ole muistanut, tulee mieleen,  Olisi kiva tietää, tapahtuuko tällaista kaikille. Ja ennen kaikkea alan ajatella, että B 12 aukoo aivoissa joitain pikkukomeroiden ovia ja sanat pääsevät karkuun. Onkohan se mahdollista?  Aion jatkaa pillerien popsintaa...

perjantai, 3. elokuu 2018

Huh hellettä

Monta viikkoa kestäneen tukalan helteen jälkeen tuli vihdoin vähän helpotusta. Eilen olikin vielä 33 astetta varjossa.ja hiki virtasi, vaikka olisi istunut mitään tekemättä. Kuuden aikaan aamulla ulkomittari näytti 18 astetta ja tuntui hyvältä, kun parvekkeen ovi ja kaikki mahdolliset ikkunat olivat auki. Oli sentään pari astetta viileämpää kuin muina aamuina.  Mutta ei,  ilo oli ennenaikainen. Nyt kello 14,20 on taas 28 astetta varjossa ja täytyy taas mennä viileään suihkuun. Ukkonen jyrisee kauempana, taitaa tulla tänne päin. Jospa sitten viilenisi.

Sisällä istuessani hellettä paossa olen kuitenkin voinut nauttia kesästä katsellen ikkunasta ja parvekkeelta sinistä järveä, komeita kuusia ja kahisevia lehtipuita.  Yksinäinen haapa kasvaa koivujen vieressä. Mietin, montakohan sataa tai tuhatta vuotta sitten joku on hoksannut verrata säikähtäneen lapsen vapinaa haapaan - "vapisee kuin haavan  lehti". On todella ollut aikaa ajatella. kun mitään ei jaksa tehdä. Kun ottaa muutaman askeleen ulkona, olo alkaa heti tuntua pahalta ja sietämättömältä,

Olen monesti aikaisemminkin ihmetellyt, miten jostain aivojen varastoista pulpahtaa suuhun joku sana ilman miiään asiayhteyttä siihen. Tänään sana oli  "Tussilago farfara". Tajusin heti, että se on jonkin kukan tieteellinen nimi. En sitä muistanut, että leskenlehtihän se on, siis ihan oikea kukka minulle.

perjantai, 13. heinäkuu 2018

Isomummin iloja

Tulipa kiva yllätyssoitto. Sain tiedon, että ensi viikolla tulee yökylään kaksi kivaa tyttöä ja heidän äitinsä Keski-Suomesta. Kesäkuun alussa kävi inkoolainen perhe. Nämä ovat isoja tapauksia mummon elämässä. Kun neljännen polven lapset olivat alle kouluikäisiä, vierailuja oli useammin . Nyt isoilla lapsilla on kesäloman aikanakin muita menoja, harrastukset, lomamatkat ja erilaiset leirit.  Puhelimet ja sähköposti auttavat kuitenkin mummoa pysymään ajan tasalla kaueempanakin asuvien lasten suhteen. Mummo vain ihmettelee, miten nopeasti maailma on  muuttunut sukupolvien välillä, mutta onpahan tätä aikaperspektiiviä tietysti jo pitkältä ajalta.Tosi kiva, että  lapset tulevat eikä isomummo pääse kokonaan unohtumaan, ainakaan vielä.....

sunnuntai, 8. heinäkuu 2018

MM-jalkapalloa

Nyt, kun yksin katson MM-kisoja Venäjältä, olen kiitollinen mieheltäni kymmenien vuosien aikana saamastani "koulutuksesta", tiedän säännöt, ymmärrän paitsiot ja muut. Kaipaan tietysti hänen kommenttejaan ja joissain kohdissa  antamiaan äänekkäitä ohjeita pelaajille... On hienoa, että yle on näyttänyt kaikki ottelut. Kyllä jalkapallo yhdistää ihmisiä ympäri maapallon. Kaikissa maanosissa pelataan samoilla säännöillä ja MM-kisoissa erirotuiset pelaajat kohtaavat toisensa aivan kuin olympialaisissa eri lajien urheilijat kautta maailman. Vielä viikko jalkapallohuumaa....

Ensi kuussa on taas tyttölyseon " tyttöjen" tapaaminen. Olen ehdotellut, että juttelisimme kokemuksistamme satavuotiaassa Suomessa. Olemmehan itse eläneet ja kokeneet itsenäisyyden ajasta reilusti  83 prosenttia. Saa nähdä,

 

lauantai, 9. kesäkuu 2018

Jospa elämä vielä voittaa

Tulipa mummolle hätä ilmottautua vielä kirjoittelun jatkajaksi. Mummo on ollut näissä asioissa saamaton. On  ollut suruja ja murheita,  jotka tehneet mielen matalaksi.Yritän pian uudestaan ja jatkan "vanhan naisen lokikirjaa". Ehkä vielä tänään, ehkä huomenna.

Viimeisenä pisarana kurjuuteeni tuli muutama päivä sitten, kun kaaduin kaupungin leveimmällä jalkakäytävällä, mentyäni liian lähelle reunakiveystä ihaillessani uusia istutuksia enkä katsonut jalkoihini, törmäsin jotenkin kiveykseen ja menetin tasapainoni kävelyvauhdissa ja kaaduin sananmukaisesti nenälleni. Pahaa jälkeähän siinä tuli. Sain ensiapua kukkia istuttamassa olleilta puutarhureilta ja marssin suoraan terveyskeskukseen putsattavaksi ja paikattavaksi. Onneksi ei luita murtunut, mutta naama on mustelmilla. Ei tee mieli lähteä ulos herättämään huomiota.

Kuluneena viikkona luonani on vieraillut lapsenlapseni perhe  Inkoosta. Se on virkistänyt mieltä monin tavoin. Konmarin hengessä toimi S kuin myrskytuuli ja sai raivattua täysiin kaappeihini runsaasti tilaa kuljettamalla tavaraa kierrätykseen ja  jätteisiin. Hänen miehensä taas teki tietokoneeni huollon ja päivitykset. Tällainen apu on totisesti suuriarvoista.