Valoisa aika päivästä on jo lyhyt ja silloinkin palaa valot sisällä kun pilvisenä päivänä ei syksyn valo riitä. Eilen olin "tyttöjen" kanssa kahvilla kaupungilla. Pari tuntia vierähti kuulumistemme päivittämisessä. Meitä oli viisi, yksi muita pari vuotta vanhempi, mutta kaikki ennen sotia syntyneitä. Kaikilla suunnilleen sama vaihe muistin huonontumisen suhteen. Panimmeko jo puuroon suolan, pitää maistaa, panimmeko sokerin kahviin, pitää maistaa, otimmeko jo lääkkeet... Ja nimet...  Mutta ei kenelläkään mitään tosi hälyyttävää. . Nämä elämänikäiset ystävyyssuhteet ovat tulleet entistä tärkeämmiksi. Kun lapsesta saakka olemme toisemme tunteneet, niin kaikki on niin helppoa. Oli niin kiva jutella ja erotessa tyytyväinen mieli.  

Kävin sitten jo katselemassa joulutavaroita. Taitaa olla paras pysyä pois tavarataloista, ettei saa hysteriatartuntaa.