Tamperelainen serkkuni puuhaa yhden toisen serkkuni kanssa kirjaa isoäitini äidistä lähtien  minun äitini sukupolveen saakka. Hän on kovasti innoissaan ja hankkii vanhoja valokuvia kirjaa varten. Ajatelkaapas lapsenlapseni, että minulla on valokuva isoäitini vanhemmista 1800-luvun puolivälistä.  Miten kauas taaksepäin teillä onkaan näköalaa verrata näköisyyksiä. Ihmeellistä on, että mielestäni isoäitini silmät näyttävät periytyneen parille lapsenlapsenlapsistani. Yhdessä taas on isänpuolen mummon näköä. Kuvittelenkohan vain... Katson isoäitini - mumin - kuvaa 1800-luvun lopulta. Hänellä on sylissään esikoisensa ehkä puolivuotiaana.  Siinä vaiheessa mumi luuli varmaan viettävänsä koko elämänsä kotikaupungissaan Viipurissa ja oli turvallisella ja onnellisella mielellä.  Siellähän hän sitten synnyttikin kaikki kymmenen lastaan ja eli pääosan elämästään. Hän oli 61-vuotias, kun ensimmäisen kerran lähdettiin evakkoon. Mumi kuoli 65-vuotiaana Helsingissä, mutta hänet haudattiin Viipuriin toukokuussa 1943.  Isoisän hauta on Helsingin Malmilla. Hän kuoli pari-kolme vuotta myöhemmin.