Taisi eilen olla vähän surkea päivä. Tänään tuntuu paremmalta ja elämänhaluakin alkaa löytyä. Pitää tilata kampaaja ja ryhdistäytyä...
10.5.1948 on piirustuksen opettajani Elli Nieminen kirjoittanut muistokirjaani: "Ihminen on onnellinen, jos hän tuntee olevansa muille hyödyksi ja jos hän kykenee tuntemaan syvästi, iloitsemaan vähästäkin, ja ajattelemaan vapaasti ja uhrautumaan".  Hänelläkin on kirjoituksessaan lainausmerkit, mutta ei ole merkinnyt, kenen sanoja nämä ovat.  Ei lapsena tajunnut sanojen merkitystä, tuskin edes syventyikään asiaan kunnolla. Oli vaan kiva, kun opettaja oli piirtänyt viereen kauniin kielokimpun ja värittänyt sen vesiväreillä.  Nyt tiedän, että sanoma on täyttä totta.
Tässä iässä alkaa yhä harvemmin tuntea olevansa muille hyödyksi ja se vähän masentaa. Joskus parikymmentä vuotta sitten sain kirjeen saksalaisilta ystäviltäni, jotka ovat nyt " passed away" jo kauan sitten. He olivat käyttäneet teini-ikäisiä pojanpoikiaan entisessä Itä-Saksassa miehen alkuperäiselä kotiseudulla.  He olivat iloisia ja onnellisia siitä, että pystyivät vielä vanhana järjestämään lapsenlapsilleen tämän elämyksen.  En silloin vielä ymmärtänyt täysin heidän tunteitaan, mutta nyt ymmärrän.