"Ukkoni" syntymäpäivä oli eilen. Aamiaispöydässä kysyin häneltä, onko hän tajunnut, kenen Suomen presidentin aikana hän on syntynyt. Sanoi, ettei tosiaankaan ole ajatellut asiaa. Ilmoitin, että Lauri Kristian Relanderin aikana, Hän lukee aamukahvilla myös päivän lehteä eikä pahemmin innostunut asiasta. Itse olen syntynyt Svinhuvudin aikana. Nämä mitoitukset kyllä auttavat tajuamaan, miten hiiskatin vanhoja olemme. Nuo nimethän ovat aina tuntuneet kuuluvan historian hämärään...

Täytyy sanoa, että vanhuus ei ole ollenkaan kivaa. Tuntuu, ettei ole enää yhtään huoletonta hetkeä, mikään ei tunnu enää miltään. Kauniista kesästäkään ei osaa nauttia, helle tukahduttaa ja ahdistaa, paarmoilta ei saa hetken rauhaa, ystäviä joutuu hoitolaitoksiin, toiset ovat omaishoitajina melkoisessa paineessa.  Iloa on kuitenkin, kun saa tavata neljännen sukupolven iloisia lapsia ja katsella heidän kehittymistään ilman mitään velvotteita. Ja vielä: mökkipelloille on palannut ruislintu eli ruisrääkkä, joka on ollut poissa monta vuotta. Sen ääni tuo muistot entisistä onnellisista kesistä.

"Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu..."