Monta hyvää uutta kirjaa on kertynyt pinoon. En vaan ole malttanut aloittaa vielä yhtäkään. Päähän on niin iskostunut, että sitten vasta on lupa lukea, kun tärkeämmät työt on tehty.  Kaksi vuotta sitten, kun nilkkani oli murtunut, saatoin lukea hyvällä omallatunnolla.  Sattui vielä ensimmäiseksi Ulla-Lena Lundbergin Marsipaanisotilas. Sitä oli tosi nautinnollista lukea. Kertoo suomenruotsalaisesta Kummelin opettajaperheestä,  joka taisi asua Kirkkonummella, kuitenkin Helsinki-Turku radan varrella. Sijoittuu talvi- ja jatkosodan aikaan ja antaa hyvän näkökulman suomenruotsalaisten osallistumisesta sotiin. Siinä ollaan rinnakkain rintamalla ja kotirintamalla. En ole sen jälkeen nauttinut yhdestäkään kirjasta niin paljon kuin siitä.  Olen suositellut sitä muille, mutta en tiedä, olenko saanut ketään innostumaan . Uskon, että ainakin ikäiseni ihmiset, jotka ovat nuo ajat eläneet, kiinnostuvat, kun vaan lukevat ensimmäisen sivun.  Muuten, kirja oli 2000-luvun alkupuolella Finlandia-palkintoehdokkaana. Ehkä minun kiinnostustani lisäsi, että  toistakymmentä vuotta sitten omaan perheeseen liittyi suomenruotsalainen M.