Kakkosen urheiluviikonloput jatkuvat. Lauantaina ja sunnuntaina 6-7 tuntia yhtäjaksoisesti talviurheilua. Se on ihan hyvä, penkkiurheilijat ovat onnellisia. Onneksi urheilutapahtumat ovat Euroopassa, niin että tapahtumat ovat suomalaiseen päivärytmiin sopivia.

Päivänvaloa saadaan jo vähän pitempään kuin ennen joulua. Kummallista, miten valo vaikuttaa työtehoon. Tuntuu, että sähkövalossa ei osaa oikein kunnolla siivota eikä yleensä tehdä mitään isompaa. Me vanhat olemme muutenkin sellaisia, että jos jonain päivänä on aika hammaslääkärille tai terveyskeskukseen, ei siksi päiväksi voi suunnitella mitään ylimääräistä tekemistä. Todellisuudessa niihin käynteihin menee korkeintaan pari tuntia. Työssä   ollessa ne olivat niin rutiinitapahtumia ja menivät huomaamatta kahdeksan tunnin työpäivän ohessa.  Olen vanhuuteen liittyen huomannut myös, etten haluaisi kuulla mitään erityisiä uutisia illalla klo 21 jälkeen. Nyt ymmärrän, mitä vanha ystäväni vuosia sitten tarkoitti, kun  kertoi sanoneensa lapsilleen, että hänelle ehtii aamulla kertoa sekä huonot että hyvät uutiset.

On hyvä, että J löysi kalakaverin. Tuntuu hyvältä, kun tietää, ettei hän yksin jäällä uppuroi.  Sieltä saavat molemmat pari kala-ateriaa viikossa ja sehän on ihan suositusten mukaista.

Perheen piirissä on ollut kivoja tapahtumia. Jotenkin vaan tuntuu, etten halua niitä tähän kirjata. Ovat niin henkilökohtaisia eivätkä yksinomaan minun omia asioitani.