Muisti ja muistojen syntyminen ja säilyminen ovat aina kiehtoneet tätäkin mummoa. Nyt 2.3. oli Savon Sanomissa pitkä artikkeli, jossa käsiteltiin näitä asioita. Psykologi Marja Saarenheimo on tehnyt väitöskirjan vanhusten elämänmuistoista ja kirjoittanut teoksen "Muistamisen vimma" Artikkelissa hän vastaa kysymyksiin miten muistot syntyvät, kuinka varhaisia muistoja ihmisellä voi olla, miksi joku tapahtuma painuu mieleen yms. Hän puhuu säilömuistista eli pitkäkestoisesta muistista ja työmuistista. Työmuisti on lyhytkestoinen. Jotta siitä syntyisi muisto, työmuistissa käsitelty tieto on on painettava säilömuistiin, mistä se tarpeen tullen löytyy. Miksi joku tuoksu voi palauttaa muiston' Sama koskee tietysti myös musiikkia ja makuja. Lapsuudessani sota-aikana ei ollut saatavana etelän hedelmiä. banaaneja eikä appelsiineja. Kun sitten sodan jälkeen sain ensimmäisen banaanin, maistoin sitä enkä tiennyt, että pari-kolme vuotiaana Viipurissa tai kenties jo vauvana oli sitä minulle syötetty. Mutta kun maistoin, tiesin että olin banaania syönyt ennenkin. Appelsiini, joita alkoi saada joskus l948 tai niillä main, ei ollut niin tuttu maku. Ehkä sitä tuotiin ennen sotia vähemmän, eikä ainakaan maalaiskauppoihin.  Asuimme maalla, mutta ilmeisesti kävimme silloin tällöin Viipurissa mummolassa.

Jatkan muistin kaivelemista ja yritän välillä jotain kirjoittaa. Ei kuulemma ole pahaksi. Oliko jossain Aapisessa lause "Mummo muisti, juttu luisti"?'''