Tyynessä auringonpaisteessa tuntuu suorastaan helteiseltä, varjossa ei vielä ole kovin lämmintä, vaikka mittai näyttää 21. Joka päivä mökillä paitsi tänään ei isomummo lähtenyt. Täytyy kotiakin välillä hoitaa.  Tällä viikolla pitäisi luokkatovereitteni viimeistään ilmottautua kesäkuun alun tapaamiseen. Kovin hiljainen on puhelin. Pari "tyttöä" on ilmottanut olevansa kovin huonossa kunnossa, parilla on muuta menoa. Jospa saisimme edes 15 kokoon.  Kokonaan poistuneita on jo viisi.  Ehkä tämä joka tapauksessa tulee olemaan meidän viimeinen kokoontuminen. Surullista. Tiemme erosivat v. 1955, kun tytöt hajaantuivat yliopistoihin,  opettajakorkeakouluihin ja eri alojen opistoihin.  Olemme kuitenkin tavanneet muutaman vuoden välein, niin että kaikki vielä tuntevat toisensa ilman esittelyä. Tavatessa vuosikymmenet vähäksi aikaa katoavat jonnekkin ja olemme taas LUOKKA.

Tulisipa kunnon sade. Se puhdistaisi ilman ja virkistäisi luonnon puhkeamaan kauneimmilleen.  Harakka  hautoo taas muniaan mökin pihasalavassa olevassa viime kesänä rakentamassaan pesässä, kun me juomme kahvia  pari metriä alempana puun alla. Kuoveja taitaa olla normaalia vähemmän, mutta joutsenia sitäkin enemmän. Västäräkkipariskuntakin asuu pihapiirissä, mutta pesän tarkempi sijaintipaikka on pysynyt salassa.  Eilen maatalouskoneet "mylvivät"  pellolla  eikä maaseudun rauha ollut ollenkaan läsnä. Mutta kai se parissa päivässä helpottaa muutamaksi viikoksi, kunnes seuraa rikkaruohomyrkytykset kaksi peräkkäin parin viikon välein. Sen jälkeen rauhaa elonkorjuuseen asti??